Helluraamusta!

Alkuvuodesta hämistä piinasi Red Goblin, joka voitettiin sitten kliseisesti puhumalla. Teoriassa pahis, jolla on sekä vihreän menninkäisen että carnagen supervoimat, saisi massiivista tuhoa ja kuolemaa aikaiseksi ja olisi täysin hämiksen pysäyttämättömissä. Hän ei kuitenkaan tappanut ketään ja hänen voitettiin oikeasti puhumalla. Lame.

Sitten meillä oli hämähäkkimiehen ja liekin ystävyyssuhteeseen keskittyvää sarjakuvaa ja se oli ihan hellyyttävää luettavaa.

Hämikselle ilmestyi sisko, joka ei sitten ollutkaan hänen sisko, mutta hän on ihan siisti uusi hahmo kyllä joka tapauksessa. Hämiksen ja "siskon" ensimmäinen yhteisseikkailu oli ihan kiva pieni vakoilujännäri, jossa nähtiin kingpin.

Vuosi huipentuu hämärin, "sisko" Teresan ja liekin yhteisseikkailuun, jossa näemme muurarin, tinurin ja korppikotkan. Vuoden viimeisessä numerossa Jay Jonah Jameson haastattelee hämistä blogiaan varten, ja tässä yhteydessä hämis paljastaa Jonahille henkilöllisyytensä.

Yhteisseikkailu ei ole ohi vaan tarina jatkuu vuonna 2022.

Show all |

Hämähäkkimies, loppuvuosi 2020

May 15th 2022

Hellurei ja hellät tunteet!

Hetki on vierähtänyt hämähäkkimies-videoista enkä nytkään jaksanut alkaa videota tekemään, vaan saatte tekstiä.

Viimeisin katsaus hämiksen uudempiin seikkailuihin taisi olla hämähäkkimies 3/2020, jossa näytettiin mustekalaa hydran miehenä. Mustekala on tätä nykyä sellainen uudessa hämisvoimaisessa kehossa toimiva "täydellinen" klooni, keho on nuori ja voimakas

Mustekala kiristi hämähäkkimiestä parker industriesilla sillä tavalla, että hämikselle jäi ainoaksi vaihtoehdoksi sulkea koko firma. Pete laittoi firman kiinni ja masentui, ja vähän tämän jälkeen päätyi eroamaan tyttöystävästään, jonka sohvalla nukkui.

Nyt peterillä on oma pikkuinen, surullinen luukku.

Pete työskentelee nyt daily buglelle, tiede-osaston esimiehenä... Päätoimittajana? Ehkä. Rahaa on niukasti ja seittineste loppuu välillä mm. Budjettisyistä.

Olemme siis kovasti jälleen status quo:ssa. Soft reboot.

Venom on tullut takaisin ja sitoutunut Eddie Brockkiin pitkästä aikaa. Heidän suhde on toksinen, riippuvainen, tukholma-syndroomainen. Siis kiehtova.

Vuoden iso venom-tarina pyörii maniac-nimisen uuden symbiootin ympärillä. Yhteisvoimin Pete, hänen (sen hetkinen) tyttöystävänsä matkijalintu, nykyinen anti-venom Flash Thompson sekä vanha kunnon Venom pieksevät maniacin ja päivä pelastuu. Venom jää juoksemaan vapaana.

Vuoden lopussa May-tädille paljastuu, että Pete on taas möhlinyt parisuhderintamalla. Tähän Mayn reaktio oli mielestäni hupaisa tokaisu "Mitä hän nyt teki?"

Pienen Zodiac-aiheisen seikkailun aikana ja jälkimainingeissa lukijalle paljastuu kaksi asiaa: Loki on korvannut Tohtori Oudon Mestarivelhona, ja Norman Osborn on saanut käsiinsä kuolleeksi luullun Carnage-symbiootin, ja juuri ennen vuoden viimeisen numeron loppua hän ja carnage-symbiootti muodostivat uuden superpahiksen, ja odotankin pääseväni numeron 1/2021 kimppuun pikaisesti että saan lukea, mihin tämä johtaa.

Moi moi, ensi kertaan!

More >

Dune

January 2nd 2022

Dune - mietteitä

Heippa!

Sain juuri luettua dune-saagan ensimmäisen kirjan, afterwordeja myöten...

Ehkä teen aiheesta videon Odyseehen ja youtubeen jossain vaiheessa, mutta nyt täytyy ensin varmaan saada vaan vähän tekstiä ulos aiheesta.

Koko innostus tämän lukemiseen lähti oikeastaan siitä, kun tuli taannoin käytyä teatterissa katsomassa Villeneuven elokuva Dyyni. Se on mielestäni aivan huikee leffa, ja katselin sen tässä uudelleen ku se tuli hbo maxille. Itseasiassa kun hbo max oli alennuksessa niin tilasin sen uudelleen ihan vaan nähdäkseni dyynin.

Enivei, leffan katsomisen jälkeen aloin lukemaan kirjaa. Ja ostin arrowin dyyni-julkaisun, joka siis käsittää Lynchin dyynin 80-luvulta. Katsoin sen uudelleen ja sain siitä paljon enemmän irti nähtyäni villeneuven dyynin, joka avaa koko maailmaa "näytä, älä kerro" menetelmällä hyvin onnistuvasti. Katsoin myös dyyni-minisarjan jostain 2000-luvun alusta.

Dyyni-kirja on hämmästyttävän lähellä Lynchin dyynin alkua. Se ei selitä mitään, vaan olettaa että katsot kirjan takaosan sanakirjaa jos et ymmärrä jotain sanaa. Lynchin elokuvassa on tekstiä ja monologeja, jotka pyrkivät avaamaan maailmaa jokseenkin, mutta tämä ei ainakaan minulle jää oikein mieleen ja kun elokuva on alkanut, olen unohtanut sen kaiken.

Villeneuven dyynin näkemisen jälkeen huomasin että kirjan lukemisenkin aloittaminen oli huomattavasti helpompaa. Olin aiemmin yrittänyt lukea dyyniä, mutta se oli jäänyt kesken. Koin sen alun jotenkin turhauttavaksi aikanaan.

Villeneuven elokuva ottaa mielenkiintoisen uuden lähestymistavan tehdäkseen maailmasta ja erikoisista käsitteistä ja konsepteista helpommin ymmärrettäviä. On näyttävää ja tuntuvaa introa maailmaan fremenin näkökulmasta ja se aamuinen hetki Jessican ja Paulin välillä ennenkuin mennään siihen, mistä kirja ja Lynchin elokuva alkaa. Tämä tekee paljon.

En oikein tiedä mitä minisarjasta sanoisin. Se on värikäs, siinä on hassuja pukuja, pari tissiä vilahtaa. Se kertoo paljon enemmän kirjan tarinaa kuin kumpikaan elokuva. Se on hyvä ja kyllä suosittelen sen katsomista. Noin, tiesinpäs mitä siitä sanoisin 😄

Kaikki näistä eri versioiden Pauleista ovat luonteikkaampia kuin kirjan Paul. Ylipäätään Frank Herbert ei ole minusta vahvimmillaan kirjoittaessaan hahmoja. Kirja kertoo enemmän tapahtumista kuin hahmoista.

Lynchin Paul jää myös aika pintapuoliseksi tuttavuudeksi, koska koko elokuva kiitää kohti lopetustaan kuin formula. Hahmoista puhuttaessa täytyy myös nostaa esiin Paulin ja Chanin suhde elokuvassa, joka siis etenee aika häkellyttävällä nopeudella ja jättää katsojan aika ulkopuoliseksi koko parivaljakon kemiasta tai sen puutteesta.

Miksikö sitten Lynchinkin Paul on luonteikkaampi kuin kirjan Paul? Tämä lie Kyle MacLachlanin ansiota, joka tämän loistokkaan sekoilun keskellä onnistuu tekemään roolistaan oman ja antamaan Paulille luonteen. Lynchin Paul on sympaattinen höpsö, joka puolivahingossa ajautuu johtamaan fremenien armeijan voittoon vastaan sortajia.

Villeneuven Paul on jo huomattavasti syvempi hahmo. Ensinäkemältä ja ensivaikutelmalta tämä Paul on tyypillinen emo-teini, joka haluaa kapinoida vanhempiaan vastaan. Hahmo on kuitenkin huomattavasti tätä syvempi, ja vaikka hän kyseenalaistaakin kohtaloaan, hän tekee sen kypsästi ja kyeten ymmärtämään paikkansa ja tarkoituksensa universumissa.

Elokuvassa on hetkiä, joita ei tapahdu kirjassa lainkaan, ja hyvä niin. Tästä syystä elokuva onnistuu paikoin kertomaan enemmän kuin dyyni-kirja, tuo mammuttimainen järkäle joka paikoin jää hahmojen kohdalla köykäiseksi.

Yksi hienoimmista tällaisista hetkistä keskittyy syventämään Paulin ja hänen isänsä Duke Leton hahmoa, sekä heidän suhdettaan. Tämä on kohtaus, jossa Paul kyseenalaistaa tulevan roolinsa House Atreideksen johtajana isänsä tilalla tyyliin "Entä jos en halua olla johtaja?" Ja Duke Leto viisaudessaan päättää vastauksensa tähän kysymykseen jotakuinkin että "siitä huolimattakin olisit kaikkea, mitä sinulta ikinä tarvitsin. Olisit poikani." Tämä kohta säväyttää joka katselukerralla ja tällaista olisin toivonut kirjankin sisältävän.

En tarkoita etteikö kirja lainkaan tarjoaisi jotain, mitä mistään filmatisoinnista ei löydy, sillä tarjoaahan se paljonkin. Kirjassa on todella paljon sellaista, joka olisi varmasti hyvin vaikea siirtää valkokankaalle, ja jokainen filmatisointi leikkaa jotain kirjan syvimmästä olemuksesta pois. Kirja on paljon kaikkea, ja toisella lukemiskerralla siitä varmasti aukeaisi kokonaan toinen kerros. Nyt kuitenkin päällimmäisenä ajatuksena sen syvästä olemuksesta on tarkoitus kyseenalaistaa vahvoja johtajia ja heidän viisaan karismaattisesta olemuksestaan huolimatta kysyä itseltään, onko tämä ihminen ja hänen johtajuus hyvä ja oikein? Paul kysyy tätä myös itseltään - ja saapuu minusta siihen tulokseen, että hänen on muututtava hirviöksi voittaakseen tämän sodan ja pelastaakseen kansansa. Paul tiedostaa jo ennen kaikkia muita, että tälle tielle kun lähdetään niin tiedossa on paljon pahaa ja kuolemaa ja tekoja, joita ei voi mitenkään pitää hyvinä, vaikkakin oikeutettuina ehkä. Sota vaatii aina uhrinsa.

On hienoa nähdä miten kukaan ei kyseenalaista tällaista "valittua" ja "autuaan hyvää messiasta" niin kovasti kuin tämä legendojen valittu sankari itse. Ja kaiken tämän tiedostaen hän päättää silti syöksyä rohkeasti kohti pimeää puolta, moraalin ja oikeuden harmaalle alueelle. Koska muutakaan vaihtoehtoa ei oikein ole.

Kirjan yhteiskuntasatiirista ja maailmanlopun visioista koneiden käsissä ja politiikasta ja filosofiasta voisi varmasti myös puhua aimo tovin.

Minisarjan Paul on juuri sellainen kliseinen angstinen teini, joka ehkä minisarjassa tarkoitettiin kasvavan viisaaksi aikuiseksi sarjan edetessä, mutta minulle asti tämä ei ainakaan oikein välity.

Paulin sijaan Jessicalla on luonnetta kirjassakin. Hän on hillitty ja huolellinen ja ulospäin aina itsevarma ja tyyni. Kun seuraamme hänen ajatuksiaan niin pään sisällä kuitenkin myllertää eikä hän ole niin vahva kuin antaa ymmärtää. Villeneuven versiossa jotkin nämä pään sisällä tapahtuvat asiat on pakko näyttää katsojalle näyteltynä, sillä ajatuksia ei ole puhuttu ääneen kuten Lynchin versiossa.

Hahmojen eroistakin voisi varmaan puhua pienen ikuisuuden, mutta nämä kaksi eroavaisuuksineen olivat itselleni mielenkiintoisimmat.

Kirjan loppu oli aika jännä. Tuntui että asioita pohjustettiin tarinassa kutkuttavasti, mutta monilla niistä asioista ei lopun kannalta kuitenkaan ollut oikein merkitystä. Hawat on lopussa mukana enää vain nopeasti, eikä vaikuta olevan mitään merkitystä sillä, että hän on uhattuna työskennellyt Härkösille Atreidesin talon massamurhasta lähtien. Hänen mieleensä kurkattiin kyllä ja annettiin ymmärtää, että hänellä oli Härkösten kukistamiseksi kuitenkin aina jekku tai juoni olemassa, mutta lopulta tämä ei mennyt mihinkään. Hawat vain kuolee lopussa väsyneenä, that's it. Myös ovelan ja äärimmäisen pahan paroni Härkösen kuolema lopussa on vähintään antiklimaattinen, ja lopussa pääosaa näyttelee Härkösistä mielestäni vähiten mielenkiintoinen, Feyd-Rautha, jota näyttelee Sting Lynchin versiossa.

Huh, ehkäpä tämä aiheesta tähän erään. Odotan innolla Villeneuven osaa 2, sekä aloitin lukemaan Dunen kakkososaa, eli Dune Messiah.

More >

Batman Arkham Knight

September 7th 2021

Noniin, pelasin sitten vihdoin arkham knightin loppuun tuossa vähän aikaa sitten. 3/5, lopussa käy tylsäksi enkä itseasiassa jaksanut pelata sitä "knightfall protocoliin" asti.

Onnistuin jotenkin poistamaan läpipeluun toiswn videon, joten Odyseeheen valuvasta läpipeluusta puuttuu kakkososa.

More >

Savage Streets (1984)

May 23rd 2021

Savage Streets vuodelta 1984 on hyvää viihdettä. Elokuva kertoo pääasiassa kahdesta nuoresta porukasta, toinen naispuolisia ja toinen miespuolisia. Miespuolisen porukan eduatajat ovat psykopaatteja jotka terrorisoivat tätä naispuolisten porukkaa, lopulta raiskaten yhden heistä ja tappamalla toisen heistä. Naispuolisten porukan bad-ass bitch Brenda kostaa miesten porukalle jalkajousella ampuen.

Näiden nuorten olisi ilmeisesti tarkoitus olla teinejä, ainakin imdb:n mukaan, mutta näyttelijät näyttävät kolmekymppisiltä. On paljasta pintaa ja brutaalia väkivaltaa.

En tiedä onko hahmojen tarkoitus olla lukiolaisia vaiko yliopisto-opiskelijoita, mutta he käyttäytyvät kuin yläasteikäiset. Huumori on lapsellista.

Amerikkalaisuus ja amerikkalaiset tabut ja esimerkiksi avioliittokäsitys ovat vahvasti läsnä.

Lopussa saatava kosto on tyydyttävä loppu elokuvalle, ja on huvittavaa miten nopeasti Brenda täysin hallitsee jalkajousen käytön täysin vailla aikaisempaa kokemusta sellaisen käyttämisestä. Elokuva on hyvää ryönää 80-luvulta.

More >

Fifth element / studiocanal / karvalakki-bluukka

December 23rd 2020

Studiocanal 2020 fifth element 1080p-bluukka 5/5 julkasu.

More >

Blogi

September 28th 2020

More >

Ota yhteyttä

January 16th 2021

More >